Jotkut ihmiset vaikuttavat maailmaan kulissien takana, muokaten niiden elämää, jotka myöhemmin tekevät historiaa. Yksi tällainen henkilö oli Christel Riitta Marianne Stubb (o.s. Setälä), suomalainen kulttuurihahmo, omistautunut äiti ja nainen, joka oli avainasemassa kasvattaessaan Alexander Stubb, Suomen 13. presidenttiä. Vaikka hän ei ollut julkisuudessa, hänen vaikutuksensa on kiistaton.
Varhainen elämä ja tausta
Syntynyt 18. maaliskuuta 1943 Helsingissä, Christel kasvoi perheessä, jossa arvostettiin koulutusta, kulttuuria ja kaksikielisyyttä. Hänen vanhempansa, Kai Martin Edvard Setälä ja Inger Maria Ekman, kasvattivat hänet ympäristössä, jossa yhdistyivät suomalaiset ja ruotsalaiset perinteet. Hänen perheensä oli syvään juurtunut Suomen historiaan – hänen isoisänsä veli, Emil Nestor Setälä, oli merkittävä hahmo suomalaisessa kielitieteessä ja politiikassa, toimiessaan jopa ulkomaankauppaministerinä (1925–26) ja Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana.
Avioliitto Göran Stubb kanssa ja perhe-elämä
Vuonna 1966 Christel meni naimisiin Göran Stubbin kanssa, joka oli arvostettu nimi jääkiekkomaailmassa. NHL Europen kykyjenetsinnän johtajana tunnetun Göranin ura teki hänestä tunnetun hahmon, mutta Christel pysyi mieluummin pois julkisuudesta ja keskittyi perheeseen ja heidän kahden poikansa, Alexander (s. 1968) ja Nicolas Stubb (s. 1970),kasvattamiseen.
Heidän kotinsa oli kaksikielinen, Christelin puhuessa suomea ja Göranin ruotsia – päätös, joka vaikutti syvästi heidän lastensa maailmankuvaan. Alexander Stubb on myöhemmin todennut, että tämä kaksikielinen kasvatus oli merkittävä tekijä hänen kyvyssään navigoida kansainvälisessä politiikassa.
Christelin terveysongelmat
Vaikka Christel oli vahva ja rakastava perheenjäsen, hän kohtasi vakavia terveysongelmia. 1970-luvun lopulla hänellä diagnosoitiin epilepsia, hetki, jonka hänen poikansa Alexander kuvaili nuoruuteni traumaattisimmaksi kokemukseksi. Hän kuvaili ensimmäistä kohtausta elävästi:
Näen yhä edessäni tyhjän katseen, kouristukset, ambulanssimiehet, sairaalan, lääkärit ja isoisäni yrittämässä saada yhteyttä äitiin. Äiti, mitä tapahtuu? En ymmärtänyt. Pelkäsin.
Hänen epilepsiansa hoidettiin vahvoilla lääkkeillä, jotka valitettavasti vaikuttivat hänen mielialaansa ja persoonallisuuteensa ajan myötä. Aiemmin elämänmyönteinen ja kannustava Christel muuttui, ja koko perhe joutui sopeutumaan.
Myöhemmin elämässään hän kärsi myös muistihäiriöistä ja vietti viimeiset vuotensa Koskikoti-hoitokodissa Käpylässä, Helsingissä.
Hetki, joka merkitsi kaikkea
Huhtikuussa 2008 tapahtui merkittävä hetki. Christelin poika, Alexander Stubb, nimitettiin Suomen ulkoministeriksi. Vaikka hänen terveytensä oli heikentynyt, hän ymmärsi tämän saavutuksen merkityksen. Kun Alexander vieraili hänen luonaan hoitokodissa, hän reagoi tunteikkaasti:
“Voi hyvä luoja, poika, mitä sinä teit! Olen niin ylpeä!”
Alexander muisteli myöhemmin:
“Muistan tuon hetken loppuelämäni ajan.”
Christel Stubbin viimeiset päivät
Muutama viikko tämän jälkeen, 5. toukokuuta 2008, Christel Stubb menehtyi 65-vuotiaana. Perhe tiesi jo noin viikkoa ennen, että loppu oli lähellä.
Alexander oli Oslossa, Norjassa, työmatkalla, kun hän sai isältään puhelun. Lääkärit ehdottivat Christelin irrottamista hengityskoneesta. Hänelle annettiin mahdollisuus lentää kotiin, mutta hän päätti hoitaa diplomaattiset velvollisuutensa loppuun.
“Äitini kuolema oli henkilökohtainen asia, enkä ole avannut yksityiselämääni julkisuudessa. Niin minun olisi pitänyt tehdä, jos olisin perunut osallistumiseni EU-seminaariin.”
Äitinsä kuoleman jälkeen Alexander ja hänen nuorempi veljensä Nicolas kokoontuivat isänsä kotiin. He asettivat äitinsä kuvan esille, sytyttivät kynttilöitä ja muistelivat häntä yhdessä.
