Miina Äkkijyrkkä, alkujaan tunnettu nimellä Riitta Loiva, muutti nimensä Miina Äkkijyrkäksi vuonna 1976. Hän on kuvanveistäjä, karjankasvattaja ja perinteisen itäsuomalaisen karjan puolustaja. Hän syntyi 2. heinäkuuta 1949 Iisalmessa ja on nyt 75-vuotias. Hänet tunnetaan erityisesti suurista metalliveistoksistaan, joissa lehmäaiheet heräävät eloon kierrätysmateriaalien kautta. Äkkijyrkkä on omistautunut suomalaisen alkuperäiskarjan säilyttämiselle, ja hänen taiteensa heijastaa syvää yhteyttä maaseutuun ja eläinten elinvoimaan. Hänen rohkea ja omaperäinen taidetyylinsä sekä yhteiskunnallinen aktivisminsa ovat tehneet hänestä merkittävän hahmon suomalaisessa taidemaailmassa.
Maalaistytöstä Taideikoniksi
Miina Äkkijyrkkä kasvoi Iisalmen idyllisessä maaseutuympäristössä pienellä maatilalla, missä jo lapsuudessaan hän oppi huolehtimaan eläimistä ja ymmärtämään niiden syvällisen merkityksen maaseudun elämässä. Tämä läheinen suhde luontoon ja eläimiin muovasi hänen taiteellista näkemystään ja intohimoaan.
Miina Äkkijyrkkä nuorena osallistui innokkaasti maatalouteen liittyviin koulutuksiin. Hän aloitti opintonsa Ypäjän Hevostalouskoulussa, jossa hän syvensi tietämystään eläinten hoidosta ja kasvatuksesta. Tämän jälkeen hän jatkoi opintojaan Maaningan Karjanhoitokoulussa, mikä edelleen vahvisti hänen osaamistaan ja rakkauttaan karjaan.
Hänen koulutuksensa huipentui Suomen Taideakatemian koulussa, josta hän valmistui vuonna 1973. Tämä monipuolinen koulutustausta antoi hänelle ainutlaatuisen mahdollisuuden yhdistää taide ja maatalous elämäntyössään.
Miina Äkkijyrkkä 1970-luvulla nousi esiin suomalaisen alkuperäiskarjan, erityisesti kyyttön, aktiivisena suojelijana. Hän hankki lehmiä ja edisti niiden kasvatusta, mikä näkyi vahvasti hänen taiteessaan ja elämässään. Tänä aikana hänen työnsä ja intohimonsa eläimiä kohtaan muuttuivat pysyviksi osiksi hänen taiteellista ilmaisuaan.
Taiteen Käännekohdat
Miina Äkkijyrkä ura alkoi 1970-luvulla, jolloin hän nousi esiin omaperäisenä taiteilijana yhdistäen maaseudun ja eläinten teemoja taiteessaan. Hänen varhaiset teoksensa, kuten “Aamulla” vuodelta 1978, heijastavat hänen syvää kiintymystään lehmiin ja maaseutuun.
1980-luvulla Äkkijyrkkä jatkoi menestyksekästä uraansa osallistumalla lukuisiin näyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla. Hän syvensi sitoutumistaan suomalaisen alkuperäiskarjan suojeluun ja hankki omia lehmiä, jotka usein esiintyivät hänen taiteessaan, tuoden niihin autenttisuutta ja henkilökohtaista kosketusta.
1990-luvulla Äkkijyrkkä perusti Suomen Alkuperäiskarja-yhdistyksen vuonna 1990, mikä merkitsi uutta vaihetta hänen urallaan. Hänen teoksensa, kuten “Tillari” (1984) ja “Woima-sonni” (2006), saivat laajaa tunnustusta ja vakiinnuttivat hänen asemansa merkittävänä taiteilijana ja kulttuurivaikuttajana.
2000-luvulla Äkkijyrkkä osallistui moniin julkisiin projekteihin, ja hänen teoksiaan voi nähdä useissa julkisissa tiloissa ympäri Suomea. Esimerkiksi “Sweet Yellow Mellow” on esillä Turun kaupunginkirjaston sisäpihalla.
Miksi Miina Äkkijyrkkä meni naimisiin itsensä kanssa?
Miina Äkkijyrkkä ei ole koskaan ollut naimisissa miehen kanssa. Kuitenkin hän on aina halunnut mennä naimisiin ja teki sen lopulta vuonna 1980 – itsensä kanssa. Hän käveli Lontoon Portobello Roadilla sijaitsevaan kultakauppaan, osti sormuksen vasempaan nimettömään sormeensa ja solmi avioliiton itsensä ja vapautensa kanssa.
Miina Äkkijyrkkä koki erotiikan suurimman rakkautensa, Pavin, kautta, joka oli poika hänen omasta kylästään. Vaikka Miina menetti neitsyytensä 16-vuotiaana luokkatoverinsa Markun huoneessa hevosalan koulussa Helsingin Kalevankadulla, hän oli pohjimmiltaan pidättyväinen ja ujo.
Miina tuli äidiksi Pavin ja heidän ensimmäisen lapsensa Lauhan kautta, joka syntyi vuonna 1977. Hänen toisen tyttärensä nimi on Pihlaja, lempinimeltään Pilli.
Miina Äkkijyrkän taistelu Aspergerin kanssa
Miina Äkkijyrkkä on julkisesti kertonut elävänsä Aspergerin oireyhtymän kanssa, mikä on tuonut mukanaan sekä haasteita että ainutlaatuisia vahvuuksia, kuten poikkeuksellisen keskittymiskyvyn ja luovan ajattelun. Sosiaaliset tilanteet ovat olleet hänelle vaikeita, mutta hän on pystynyt kanavoimaan nämä kokemukset taiteeseensa. Miina on myös kohdannut fyysisiä terveysongelmia, jotka ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä ja työskentelyynsä. Hän on avoimesti puhunut mielenterveyden tärkeydestä ja siitä, kuinka tärkeää on hakea apua.
Palkinnot ja Tunnustukset
Miina Äkkijyrkkä on saanut uransa aikana lukuisia palkintoja ja tunnustuksia, jotka ovat korostaneet hänen merkittävää panostaan taiteeseen ja kulttuuriin. Hänen omaperäinen tyylinsä ja rohkeutensa ovat tuoneet hänelle laajaa arvostusta sekä kotimaassa että kansainvälisesti.
- Pro Finlandia -mitali (2003): Tämä arvostettu palkinto myönnetään suomalaisille taiteilijoille heidän merkittävästä työstään.
- Valtion taiteilijaeläke (2014): Miina sai valtion taiteilijaeläkkeen tunnustuksena pitkäaikaisesta ja merkittävästä urastaan taiteen parissa.
- Vuoden Luova Hullu -palkinto (2008): Miina sai tämän tunnustuksen luovuudestaan ja ennakkoluulottomasta taiteellisesta työskentelystään.
- Kultainen Venla -ehdokkuus (2011): Miina oli ehdolla Kultainen Venla -palkinnon saajaksi dokumenttielokuvasta, joka käsitteli hänen elämäänsä ja taidettaan.
- Helsingin kaupungin taidepalkinto (1998): Miina sai tämän palkinnon tunnustuksena merkittävästä panoksestaan Helsingin taide-elämään.